Football, shopping and goodbyes

Friday

Meillä on ihan supermukavat naapurit! He asuu alle minuutin kävelymatkan päässä meiltä, ja ovat mun hostperheen kanssa tosi läheisiä. Siellä asuu siis pariskunta, ja heillä on kolme lasta: kaks tyttöä muistaakseni 8 ja 6 vuotiaat Rachel ja Sarah (he tekivät mulle sen tervetuliaiskyltin) ja 2-vuotias pikku-Billy. Tuun tosi hyvin toimeen heidän kanssa, oon ilonen että asuvat niin lähellä! Heidän äiti työskentelee opettajana ja valmentaa välillä myös cheerjoukkuetta! :)

Tuo kyseinen perhe pyysi mua perjantaiksi mukaansa Detroitiin käymään Sea Life -akvaariossa, ja ihan jättimäisellä outlet ostarilla! Suostuin tietenkin mielelläni mukaan. Lähettiin tosi aikasin perjantaiaamuna, joskus kahdeksan maissa muistaakseni, haettiin kahvit (otin mun tän hetken lempparin vaniljalaten, nam) ja lähettiin ajamaan Detroittia päin. Menomatkalla vastaantuleva kaista oli ihan jumissa, koska oli sattunut joku onnettomuus. Mukana oli myös lasten isovanhemmat :)

Sea Life oli tosi kiva paikka, Helsingissä on tietääkseni myös sellanen siinä Lintsin vieressä! Lapset oli tosi innoissaan tosta paikasta, ihmeteltävää ainakin riitti, varsinkin pikku-Billylle! Akvaarion jälkeen mentiin lounaalle ihan supercooliin ravintolaan, Rainforest Cafe:seen! Mun hostmum tuli syömään sinne myös suoraan töistä, hän käy siis Detroitissa töissä. Ravintola oli siis kuin sademetsä, äänitehosteineen, sateineen, ukkosmyrskyineen ja liikkuvine eläimineen! En oo ikinä käyny missään vastaavassa, hieno kokemus!

Sitten shoppailtiin vielä pari tuntia Outlet ostarilla, jossa oli varmaankin kaikki mahdolliset vaatekaupat mitä toivoa saattaa. Kaupat oli niin isoja, etten ehtiny käydä kun ehkä kolmessa..

Sitten pitikin lähteä aika kiireellä Leslieen päin, koska mun ENSIMMÄINEN football peli missä oon cheerleaderinä alko seitsemältä, ja paikalla piti olla kuudelta. Mentiin nopeesti kodin kautta, koska mun piti vaihtaa cheer uniformu päälle. Ei onneks myöhästytty kun ehkä vartti, koska siellä oli edelleen se järkyttävä ruuhka meneillään. Olin ihan superinnoissani tästä pelistä, vaikka kaikki huudot ei ihan täydellisesti sujukaan. Ei niiden toisaalta vielä tarvitsekaan, tosiaan vasta mun eka peli. Pääsin kuitenkin stuntteihin jo mukaan, koska ne sujuu jo yllättävän hyvin!

Oli meidän koulun kotipeli, Leslie Varsity vs Dansville. Katsomo oli täynnä ja kaikki katsojat huusi ja kannusti kokoajan, ja reagoi kaikkeen tunteella haha! Football on tosi iso juttu Jenkeissä, ja se näkyy! Mulla ei suoraan sanottuna ollu tietenkään mitään ideaa mitä ne pelaajat siellä kentällä teki, mun silmissä juoksi vaan ja heitteli palloa ja heittäyty läjään painimaan haha. Haluun kyllä oppia jenkkifutiksen säännöt tän vuoden aikana! Tunnelma oli ihan huikee, ja vaikka meijän joukkue häviskin pelin, ei kellekkään jääny paha maku suuhun. Meillä on seuraava peli ens torstaina, en malta odottaa!

Saturday

Lauantai olikin sitten vähän haikeampi päivä, koska piti sanoa hyvästit Martinille, mun hostperheen entiselle vaihtarille, joka asui täällä kuukauden nyt kesällä. Meistä ehti tulla hyvät ystävät, ja yhtäkkiä pitääkin sanoa heipat. Hän esitteli mut tosi monille kavereilleen, näytti paikkoja ja teki mun ekasta viikosta tosi helpon ja mukavan. Hän oli mun ensimmäinen ystävä täällä Atlantin toisella puolella. Vaikka päivä oli haikea, tehtiin kivoja asioita ennen kun saatettiin se lentokentälle: käytiin syömässä Applebees nimisessä ruokapaikassa (kana-caesarsalaatti oli ihanaa) ja kahvilla (Martin halus käyttää vielä viimehetken kahvikupongit haha).

Sitten lopulta oli aika lähteä lentokentälle päin.. Saatettiin Martin ihan turvatarkastuksille asti, ja otettiin vielä viimeiset kuvat ennen sen lähtöä. Mun hostperhe on tosi läheinen melkein kaikkien niiden entisten vaihtareiden kanssa, on varmaan niille tosi rankkaa aina sanoa hyvästit vaihtareille joista on tullut kuin omia lapsia tietämättä varmasti, milloin seuraavan kerran nähdään.

Mut onneks nää ei olleet hyvästit kuitenkaan, nähdään toivottavasti kahden vuoden päästä kesällä, kun Martin tulee taas käymään Lesliessä. Oon itekkin aikeissa tulla tänne sillon, joten ei hätää! :) Mun hostmum Mary sano lentokentällä mun mielestä tosi hyvin: "If you let somebody to come into your life and close to you, it's hard. But you know, if you have something that makes saying goodbye so hard, you are a lucky one."

Martin, if you're reading this (and that google translate isn't working so well) I just want to wish all good for you and your new life with studying in college! I'm sure you're going to be a great International business man haha. Thank you for making my first week in the USA so easy and fun, now I have one friend in Czech too! I really hope that we'll see again sometime (on some point, that's  what people say right?)!! :)

Family | Mary, Martin and Me

~Sofia