Tässä sitä nyt ollaan, kirjottamassa viimestä kertaa täältä Suomen puolelta ennen vuotta rapakon toisella puolella. Tuntuu että tää kaikki aika tässä vaihtarihakemuksen ja tän hetken välissä on menny nopeemmin ku mikään muu koskaan ennen. Pari edellistä päivää on menny jännitellessä, eikä uni oo tullu kunnolla eikä ruokakaan oikeen maistunu. Mulla on tavallaan sekavat tunnelmat mun lähdöstä, samaan aikaan tuntuu etten haluu lähtee ja samalla (kuitenkin voimakkaammin) haluun lähteä. Miks lähteä täältä juuri kun kaikki on hyvin? Oon 17 vuoden ajan rakentanu elämää täällä ja yhdessä päivässä alotan kaiken alusta ihan uudessa paikassa. Vaikka välillä tuntuukin tolta, en voi sanoilla kuvailla kuinka superonnellinen ja onnekas oon kun saan mahdollisuuden lähteä! Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, enhän mä tätä suomielämää hylkää..mä vaan vaihdan sen kymmeneksi kuukaudeksi toiseen elämään ja sitten palaan takasin. Ei kaikki tietenkään tuu olemaan ens vuonna ihan samalla lailla kun nyt, mutta suurin osa säilyy, perhe, ystävät, koulu..moni muu.
Eniten tuun kaipaamaan varmaankin perhettä, koiraa, ystäviä, omaa sänkyä suomiruokaa ja suomen kieltä. Mun herätyskello soi kolmen tunnin päästä (hyvin meni tää "vikan yön nukun kunnolla" haha) ja astun kotiovesta ulos valmiina lähtöön. En malta oottaa New Yorkin leiriä enkä isäntäperheen tapaamista! En ois parempaa hostperhettä mitenkään voinut toivoa, oon niin onnellinen että pääsen juuri heidän luoksensa<3
Kaikki vaikuttaa niin hyvältä, ettei mitään syytä huolehtimiseen ole. Hyvillä ja avoimin mielin voin siis lähteä matkaan rakentamaan elämääni Michiganiin<3
~Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti